1. Neuvottelukunnan tavoitteiden saavuttamiseksi ja voimavarojen kanavoimiseksi tehokkaammin.  Kuulon Tuki teki esityksen kaikille valtakunnallisille kuulonhuolto- ja kuulovammaisjärjestöille säännöllisestä yhteistyöstä Kuulon Tuki – Stöd Hörseln r.y:n kanssa. Yhdistys oli kutsunut koolle avoimen neuvottelutilaisuuden, johon oli osallistunut puolisen sataa eri järjestöjen jäsentä tai asiasta kiinnostunutta henkilöä. Kattojärjestönä Kuulon Tuki – Stöd Hörseln r.y. koordinoisi yhteistoimintaa järjestämällä yhteisiä keskustelutilaisuuksia. Kutsuja tukijärjestöön liittymiseksi lähetettiin lääkäreille, yliopiston rehtoreille, politiikoille, kulttuurihenkilöille, tunnetuille henkilöille ja sen ajan julkiksille, kaiken kaikkiaan 165 henkilölle.  

2. Naistoimikunnan uusien jäsenten sekä varojen hankkimiseksi. Varoja tarvittiin mm. yhdistyksen tunnetuksi tekemiseen. Varojen kerääminen vaatii paljon työtä rahaa tuottavien tilaisuuksien organisoimiseksi.

3. Työvaliokunnan, joka taas tarvittiin toteuttamaan yhdistyksen tekemät päätökset.

Näin monitasoinen järjestelmä kuulosti suuritöiseltä ja sitä se olikin. Mutta vuonna 1968 aloitettiin tyhjästä. Suomi oli kuulonhuollon alalla 20 vuotta jäljessä muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Hallitukseen oli valittu nimekkäitä korvalääkäreitä ja muita korkeassa asemassa olevia henkilöitä kuten ilmenee vuoden 1968 alussa mainitun ensimmäisen hallituksen kokoonpanosta. Kuulon Tuki – Stöd Hörseln r.y:n sääntöjen mukaan hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä viisi jäsentä valittiin vuodeksi kerrallaan. Ilmeisesti siksi, ettei kenenkään tarvitsisi epäillä joutuvansa kytketyksi liian pitkäaikaiseen sitoutumiseen.  Käytännössä kuitenkin moni puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä jäsenet pysyivät samoina vuodesta toiseen. Esimerkkeinä mainittakoon hallituksessa toimineista puheenjohtajista, että fil.tri Carl-Erik Olin vuosina 1968 – 1970 (3 vuotta), professori Eino E. Suolahti 1971 – 1977 (7 vuotta), lainopin kand. Simo Tulenheimo 1978 – 1980 (3 vuotta), tohtori Eero Lampio 1981 – 1996 (15½ vuotta) ja yo.merkonomi Heikki Niemi vuodesta 1996 ja edelleen (27. vuosi menossa).

Kuulon Tuki – Stöd Hörseln r.y. oli tehnyt myös tiivistä yhteistyötä Kuuloliiton kanssa, kun tietää, miten professori Urpo Siiralan toimiessa yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajana vuosina 1968 – 1980 ja tavallisena jäsenenä vielä vuoden 1981 (yhteensä 15 vuotta) oli samaan aikaan Kuulonhuoltoliiton puheenjohtajana vuosina 1959 – 1981. 

Suomen ensimmäinen lastenfoniatri, puhe- ja äänihäiriöiden erikoislääkäri Sirkka Siirala toimi vuosia naistoimikunnan vetäjänä. Varojen kerääminen vaati paljon organisoimista ja käytännön järjestelemistä.  Yhdistyksen hallituksessa Sirkka Siirala toimi vielä miehensä kuoleman jälkeen vuosina 1982 – 1988. 

Hallituksen jäsenistä huomio kiinnittyy myös siihen, että vasta vuonna 1974 valittiin ensimmäisen kerran hallitukseen kuulovammaisia – peräti kaksi: varanotaari Kalle Tervaskari ja sihteeriksi ja valt.kand. Harri Särkimäki.  

Kuulon Tuen historia on jaettavissa kahteen ajanjaksoon. Ensimmäisessä jaksossa käsiteltiin ja ratkaistiin kuulonhuollon sosiaalipoliittisia ongelmia. Toisessa vaiheessa yhdistys alkoi systemaattisesti myöntää anomuksien pohjalta avustusta yhdistyksille.

Vähitellen Kuulon Tuelle kertyi sellainen pörssisalkku, jonka osingoilla pystyttiin myöntämään avustuksia.  Kaikkien aikojen ehdottomasti suurin avustus oli vuonna 1975 silloiselle Kuulonhuoltoliiton vastaostetulle Kopolan kurssikeskukselle lahjoitettu piano, markka-arvoltaan 11.300 mk.  Vuosien saatossa  tukea on myönnetty 116 kohteeseen keskimääräisen avustuksen olleen 854 €.

 Vuoden 1996 vuosikokous joutui dramaattiseen tilanteeseen. Silloisen puheenjohtaja Eero Lampion poismenon ja varapuheenjohtaja Kalle Tervaskarin estyneenä ollessa hallituksen jäsen Heikki Niemi joutui kylmiltään avaamaan sääntömääräisen vuosikokouksen.  Siinä kokouksessa hallitukseen tuli valituksi puheenjohtaja ja viisi yhdistyksen jäsentä, jotka kaikki olivat kuulovammaisia: Heikki Niemi puheenjohtajaksi ja Mauno Kaipainen, Arja Niemelä, Toini Paakkola, Harri Särkimäki ja Kalle Tervaskari jäseniksi. 

Samaisessa vuosikokouksessa päätettiin uusia myös säännöt Kuulon Tuki – Stöd Hörseln r.y. -nimestä pudotettiin ruotsinkielinen osa.  Samalla vähennettiin hallituksen henkilömäärä alkuaikojen seitsemästä jäsenestä viisi-jäseniseksi.